Tommy Tabermannin runot surusta: lohtua menetyksen, muistamisen ja jäähyväisten hetkiin
Surussa sanat loppuvat usein juuri silloin, kun niitä tarvittaisiin eniten. Tommy Tabermannin runot surusta eivät yritä selittää menetystä pois. Ne istuvat vierellä ja sanovat, että ikävä on rakkauden toinen puoli. Siksi hänen säkeitään luetaan hautajaisissa, muistolauseissa ja korteissa silloin, kun oma kieli on liian väsynyt.
Tabermannin koko elämärunous löytyy sivulta Tommy Tabermannin runot elämästä, mutta tässä pysähdytään yhteen sen vaikeimmista kerroksista: suruun, menetykseen ja jäähyväisiin. Sivu on tarkoitettu sekä sille, joka itse suree, että sille, joka etsii sanoja toisen surun keskelle.
Tabermannin tuotanto on tekijänoikeuden suojaama, joten alla olevat runot on kirjoitettu tälle sivulle hänen hengessään. Alkuperäiset säkeet löydät hänen kokoelmistaan, joista kerrotaan jäljempänä. Sivu sopii luettavaksi esimerkiksi pyhäinpäivänä, kun kynttilät palavat hautausmailla ja moni miettii, mitä sanoisi poismenneelle tai miten voisi olla tukena sille, joka suree.
- Tommy Tabermann ja suru: runoilija, joka tunsi menetyksen
- Runoja surusta ja menetyksestä
- Runo hautajaisiin, muistolauseeksi ja adressiin
- Surun kanssa eteenpäin: rohkeus ja arki
- Kun juhlapäivänä joku puuttuu: syntymäpäivä ja valmistujaiset
- Lohtua muiden runoilijoiden säkeistä: Södergran, Kilpi ja Harmaja
- Usein kysyttyjä kysymyksiä
Tommy Tabermann ja suru: runoilija, joka tunsi menetyksen
Tabermannilla todettiin syksyllä 2009 pahanlaatuinen aivokasvain, ja hän kuoli heinäkuussa 2010 Helsingissä 62-vuotiaana. Sairauden aikana hän valmisteli kokoelmaa Amen, jonka runojen hän kertoi värittyneen sairaudesta. Haastattelussa hän totesi, ettei kukaan voi enää sanoa hänen kirjoittavan kuolemasta tietämättä, miltä se tuntuu.
Hänen kuolinilmoitukseensa valittiin runo, jonka hän oli kirjoittanut viimeisinä elinkuukausinaan. Se on hiljainen ja lämmin runo läheisyydestä ja kotiin saapumisesta, ja se on jäänyt monelle mieleen muistolauseena. Hänet siunattiin Hietaniemen hautausmaalla läheisten kesken, ja hänen tuhkansa on siroteltu sinne, missä pieni nimikyltti muistuttaa runoilijasta. Paaden juurelle on jätetty kukkia ja kiviä, mikä kertoo, että häntä muistetaan edelleen vuosia kuolemansa jälkeen.
Hänen leskensä Tuija Wuori-Tabermann kirjoitti omasta surustaan kirjan Meitä oli kaksi, jonka jokainen luku alkaa Tabermannin runolla. Apu-lehti käsitteli kirjaa vuonna 2011. Sen sanoma on tuttu monelle surevalle: sureminen on raskasta mutta tarpeellista, ja elämä jatkuu, vaikka se on nyt erilaista.
Tabermannin runous toimii surun keskellä juuri siksi, ettei se yritä nostaa lukijaa surun yläpuolelle. Hänen kielensä on selkeää ja arkista, eikä runon ymmärtäminen vaadi voimia, joita surevalla ei välttämättä ole. Lyhyet rivit ja tutut kuvat jättävät tilaa omille muistoille, ja juuri se tekee niistä käyttökelpoisia hetkissä, joissa pitkä puhe olisi liikaa.
Runoja surusta ja menetyksestä
Surulla ei ole yhtä kasvoa. Alla on kolme runoa kolmeen tilanteeseen: sanat poismenneelle, suru, joka ei mene ohi, ja lohdutus surevalle ystävälle. Jokainen on kirjoitettu tälle sivulle, ja voit kopioida sen kortiin tai viestiin.
Runo kuolleelle läheiselle
Joskus tuntuu, että tärkeintä on vielä sanoa jotain poismenneelle. Runo voi olla se hetki: ei vastausta odottava vaan ääneen sanottu. Seuraava runo sopii luettavaksi haudalla, kynttilän ääressä tai kirjoitettavaksi muistokirjaan.
Sinä et ole enää täällä,
mutta tämä keittiö muistaa äänesi.
Tämä tuoli tietää, mihin istuit,
ja minä tiedän vielä,
miten sanoit nimeni.
Kuljen tänään haudallesi
ja tuon mukanani kaiken,
mitä en ehtinyt sanoa:
kiitos, anteeksi,
olit rakas.
Ikävä on rakkauden jatkoa: missä on rakastettu, siellä jää myös kaipaamaan. Jos haluat palata Tabermannin lempeimpiin säkeisiin, Tommy Tabermannin rakkausrunot kertovat siitä rakkaudesta, jota suru nyt kantaa mukanaan.
Haudalla tai kynttilän ääressä runon lukeminen voi olla pieni rituaali, joka antaa surulle muodon. Pyhäinpäivänä moni sytyttää kynttilän ja jää hetkeksi hiljaa seisomaan. Voit lukea runon ääneen, kirjoittaa sen paperille ja jättää haudalle tai vain kuiskata sen mielessäsi. Ei ole väärää tapaa sanoa hyvästit, ja ääneen sanominen helpottaa usein enemmän kuin odottaa.
Runo suruun, joka ei mene ohi
Moni odottaa, että suru laantuu tietyssä ajassa, mutta sillä ei ole aikataulua. Se voi palata vuosien jälkeen yhden tuoksun tai laulun mukana. Se ei ole epäonnistumista vaan merkki siitä, että rakkaus on edelleen elossa.
Suru ei lähde, kun aika kuluu.
Se muuttaa muotoa.
Ensin se on myrsky,
sitten sade,
sitten hiljainen pilvi,
joka välillä peittää auringon
ja välillä päästää sen läpi.
Tämä runo sopii sille, joka on kantanut surua jo toista tai kolmatta vuotta ja kokee, ettei sitä saisi enää näyttää. Surun ei tarvitse vanhentua, ja sen saa tuntea vielä vuosienkin jälkeen, vaikka ympäristö jo odottaisi jotain muuta. Se voi olla myös runo, jonka luet itsellesi kuukausien jälkeen, kun huomaat, että sama ikävä on yhä siinä, mutta sen kanssa on jo helpompi hengittää.
Suru nousee usein pintaan merkkipäivinä: kuolinpäivänä, syntymäpäivänä, vuosipäivänä tai ensimmäisenä joulun jälkeen. Se on tavallista eikä merkitse sitä, että olisi taantunut. Tällaisina päivinä kannattaa suunnitella jotain pientä, kuten kävelyretki, kynttilä tai puhelu läheiselle, jotta päivä ei jää tyhjäksi odottamiseksi.
Runo lohdutukseksi surevalle
Surevalle kirjoittaessa vaikeinta on olla sanomatta liikaa. Runo voi kantaa sen, mihin omat sanat eivät riitä, kunhan se ei anna neuvoja vaan läsnäolon.
En tiedä, mitä sanoisin,
mutta olen tässä.
En yritä korjata mitään,
en selittää pois,
istun vain vierellesi
ja pidän ovea auki,
kun jaksat puhua
tai kun et jaksa.
Tämän runon voi kirjoittaa osanottokorttiin tai lähettää viestinä. Se ei lupaa lohtua, jota ei voi antaa, vaan antaa lupauksen, jonka voi pitää: en lähde pois. Surevalle se on usein tärkeämpi kuin yksikään fraasi.
Surevalle kirjoittaessa kannattaa välttää lauseita, jotka pyrkivät selittämään menetyksen, kuten että vainaja on nyt parempaa paikassa tai että kaikella on tarkoituksensa. Vaikka ne on tarkoitettu lohdutukseksi, ne voivat tuntua vähättelyltä. Parempi on sanoa suoraan, että tämä on raskasta ja että olet rinnalla. Seuraava lyhyt säe sopii viestin loppuun.
Sinun ei tarvitse jaksaa tänään.
Minä jaksan ajatella sinua
sinunkin puolestasi.
Runo hautajaisiin, muistolauseeksi ja adressiin
Hautajaisissa, muistolauseessa ja adressissa runolla on eri tehtävät, ja valinta kannattaa tehdä käyttötarkoituksen mukaan. Väärän pituinen tai sävyinen runo voi tuntua painostavalta juuri silloin, kun läheiset ovat herkimmillään.
Muistolause on lyhyt: yksi tai kaksi riviä, jotka kantavat vainajan muistoa. Adressiin sopii hieman pidempi, lohduttava säe, joka ei vaadi lukijalta mitään. Hautajaisissa luettavan runon pituus riippuu tilaisuudesta, mutta alle minuutin mittainen runo on yleensä sopiva, koska surevat eivät jaksa kuunnella pitkää.
Valitessasi runoa kysy itseltäsi kolme asiaa. Olisiko vainaja pitänyt tästä? Jaksavatko läheiset kuulla tämän juuri nyt? Onko runo lempeä myös silloin, kun lukija on itse hauras? Jos vastaus kaikkiin on kyllä, runo on valittu hyvin.
Jos luet runon ääneen hautajaisissa, harjoittele sitä etukäteen ja sovi, että joku muu voi jatkaa, jos oma ääni pettää. Lue hitaasti ja anna jokaisen rivinvaihdon kestää hetken. Tauot kantavat surua paremmin kuin sanat, ja kuulijat tarvitsevat aikaa vastaanottaa kuulemansa. Tulosta runo isolla fontilla, sillä itku ja jännitys tekevät pienen tekstin lukemisesta vaikeaa.
Lyhyt säe kantaa usein pidemmälle kuin kokonainen runo. Jos epäröit, valitse lyhyempi muistolauseeseen ja säästä pidempi muistotilaisuuteen hautajaisten jälkeen.
Jos haluat käyttää Tabermannin omaa runoa, mainitse tekijä ja teos. Lyhyen katkelman lainaaminen on yleensä sallittua sitaattioikeuden puitteissa, mutta pitkän runon julkaiseminen laajasti vaatii luvan. Siksi itse kirjoitettu säe on turvallisin valinta, ja se on usein myös henkilökohtaisin.
Surun kanssa eteenpäin: rohkeus ja arki
Suru vaatii rohkeutta, vaikka siitä harvoin puhutaan sillä sanalla. Rohkeus on sitä, että nousee aamulla, syö, vastaa puhelimeen ja antaa itselleen luvan itkeä. Tabermann kirjoitti rohkeudesta lempeästi, ja siitä lisää löydät sivulta Tommy Tabermannin runo rohkeudesta.
Arki on surussa usein ankarinta. Aamut, ruokailut ja viikonloput ilman toista muistuttavat menetyksestä päivittäin. Silloin auttaa pieni rutiini: kävely, kahvi ennen muita, kynttilä illalla. Surussa ei tarvita suuria tekoja, vaan pieniä, joita jaksaa toistaa. Wuori-Tabermannin kirjassa korostuu juuri tämä: päivä kerrallaan eteenpäin pääseminen on tärkeää.
Jos suru tuntuu liian raskaalta kantaa yksin, apua voi hakea monelta suunnalta: seurakunnan surutyöstä, kriisikeskuksista ja terveydenhuollosta. Avun hakeminen ei ole heikkoutta vaan yksi surun rohkeimmista teoista. Myös läheisille voi sanoa suoraan, mitä tarvitsee: seuraa, hiljaisuutta tai käytännön apua arjessa.
Aamu tulee, vaikka en pyytänyt.
Nousen, koska se on seuraava asia.
Keitän kahvia kahdelle kupille
ja kaadan toisen takaisin.
Huominen on hieman kevyempi.
Kun juhlapäivänä joku puuttuu: syntymäpäivä ja valmistujaiset
Surua ei voi pitää poissa juhlapäiviltä. Syntymäpäivät, valmistujaiset, joulu ja vuosipäivät nostavat poismenneen mieleen erityisen voimakkaasti. Silloin runo voi auttaa sanomaan sen, mitä ei muuten kehtaisi sanoa ääneen: ikävöin sinua tänäänkin.
Jos syntymäpäivä on poismenneen, kynttilä ja yhteinen muistelu ovat hyvä tapa kunnioittaa päivää. Jos taas juhlat ovat elävän mutta menetys varjostaa niitä, lempeät säkeet auttavat sovittamaan ilon ja kaipauksen yhteen: lisää sävyvaihtoehtoja löydät sivulta Tommy Tabermannin syntymäpäiväruno.
Valmistujaisissa, joista isä, äiti tai isovanhempi puuttuu, ilo ja ikävä kulkevat rinnakkain. Jos haluat tilaisuuteen kevyempää sävyä, muumi runo ylioppilaalle tarjoaa Muumilaakson lempeää viisautta, joka sallii sekä ilon että kaipauksen.
Joulu on monelle suruaikana vaikein juhla, koska se on rakennettu yhdessäolon ympärille. Pöytään voi jättää tyhjän paikan tai sytyttää kynttilän poismenneen muistoksi, ja moni kokee, että jo pelkkä maininta ääneen keventää tunnelmaa. Runo kortissa tai ääneen luettuna antaa luvan puhua ikävästä silloinkin, kun muut tuntuvat haluavan keskittyä iloon.
Tänään on juhla,
ja sinun tuolisi on tyhjä.
Nostan maljan sinun puolestasi
ja uskon, että kuulit.
Lohtua muiden runoilijoiden säkeistä: Södergran, Kilpi ja Harmaja
Joskus Tabermannin lämpö ei osu juuri siihen tunteeseen, jota suru sillä hetkellä kantaa. Silloin kannattaa kuulla toisia ääniä: kolme suomalaista runoilijaa tarjoaa kolme erilaista tapaa lähestyä menetystä.
Edith Södergranin runoja (1892–1923) leimaa suora ja paljas ääni. Ne eivät kaunistele, ja siksi ne sopivat hetkiin, joissa kaunis puhe tuntuisi valheelta.
Eeva Kilven runot lähestyvät menetystä arjen kautta: miten ikävä näkyy keittiössä, sängyssä ja tavallisissa sanoissa. Hänen tyyneytensä lohduttaa niitä, joille suuret sanat eivät sovi.
Saima Harmajan runot ovat hiljaisia ja herkkiä. Hän (1913–1937) sairastui keuhkotuberkuloosiin 15-vuotiaana ja kuoli 23-vuotiaana, ja hänen traaginen elämänsä ja varhainen kuolemansa heijastuvat hänen herkissä runoissaan. Ne sopivat erityisesti niille, jotka surevat nuorena menehtynyttä.
Voit myös koota oman muistovihkon eri runoilijoiden säkeistä: yksi Tabermannilta lämmölle, yksi Södergranilta rehellisyydelle, yksi Kilveltä arjelle ja yksi Harmajalta hiljaisuudelle. Surulle ei ole yhtä oikeaa ääntä, ja eri päivinä tarvitsee eri säettä. Vihkoon kertyy vähitellen kokoelma, jonka voi myöhemmin antaa lapsille tai ystäville muistoksi poismenneestä, ja joka kertoo, mitä rakastit ja mitä ikävöit.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Tabermannin sururunoihin liittyvät kysymykset toistuvat usein, joten tähän on koottu lyhyet ja tarkistettuihin tietoihin perustuvat vastaukset yleisimpiin.
Sopiiko Tommy Tabermannin runo muistolauseeksi tai adressiin?
Kyllä, Tabermannin selkeä ja lämmin kieli sopii hyvin muistolauseeksi ja adressiin. Valitse lyhyt, lempeä säe ja mainitse tekijä. Lyhyen katkelman lainaaminen on yleensä sallittua sitaattioikeuden puitteissa, mutta pitkän runon laajaan jakeluun tarvitaan kustantajan lupa. Epäselvissä tilanteissa kannattaa kysyä Gummeruksesta tai kirjoittaa oma säe.
Mistä löydän Tommy Tabermannin runoja surusta?
Surusta ja kuolemasta kertovia runoja löytyy useista Tabermannin kokoelmista. Hyvä aloituspaikka on Gummeruksen Runot 1970–2006, joka etenee vuosittain ja teemoittain. Sairauden aikana kirjoitetut runot kuuluvat kokoelmaan Amen. Lisäksi Tuija Wuori-Tabermannin kirjassa Meitä oli kaksi jokainen luku alkaa hänen runollaan.
Mitä kirjoittaa surevalle?
Kirjoita lyhyesti ja vilpittömästi, että ajattelet toista, olet läsnä ja voit auttaa käytännössä. Vältä neuvoja kuten aika parantaa ja vertailua omiin kokemuksiin. Runo voi kantaa sen, mihin omat sanat eivät riitä, mutta lisää yksi henkilökohtainen lause, joka kertoo, mitä vainaja sinulle merkitsi.
Sinua saattaa kiinnostaa myös:
Vastaa